Ensiaseet osa 3: Pienoiskivääri - Mitä sillä saa metsästää?

"Saako pienoiskiväärillä ampua teertä tai metsoa?" Taas melko yleinen kysymys johon törmää internetissä ja jota varmasti moni aseen hankintaa harkitseva pohtii. Kun moni metsästäjä toimii ympäristössä, jossa asutusta löytyy parin kilometrin säteellä metsästysalueesta tulee puussa istuvan kanalinnun ampumiseen luotiaseella tiettyjä turvallisuusriskejä. Pienoiskivääri olisi siinä mielessä oiva ase, että suhteellisen heikkotehoisena ja siinä käytettyjen luotien rakenteesta johtuen lentomatka yläviistoon ammuttujen laukausten osalta ei ole aivan niin pitkä kuin kiväärillä ja jatkokimmokkeiden riski on pienempi. En kuitenkaan vastannut kysymykseen siitä, että saako pienoiskiväärillä ampua noita edellä mainitsemiani riistaeläimiä.

(Kuva: David Palmer, Wikipedia Commons)

Tässäkin kysymyksessä on syytä kääntyä lainsäädännön puoleen. Suomessa lakia ja asetuksia voi tutkia Finlex-järjestelmästä. Finlex löytyy täältä: www.finlex.fi/fi/. Tätä kirjoitettaessa on käytetty vuonna 2015 voimassa olevaa lainsäädäntöä. Jos luet tätä joskus vuosien päästä tarkista ajantasainen lainsäädäntö

Metsästysasetuksen 16 a § sanoo:

Riistaeläimen ampumiseen käytettävän rihlatun luotiaseen luodin osumaenergian on piipun suusta mitattuna oltava vähintään 100 joulea (E 0 > 100 J).

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään:

1) kettua, tarhattua naalia, mäyrää, saukkoa, supikoiraa, pesukarhua, rämemajavaa, metsäjänistä, rusakkoa, metsoa, teertä tai hanhea saa ampua vain aseella, jonka patruunan luodin painon on oltava vähintään 2,5 grammaa ja osumaenergian 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 200 joulea (E 100 > 200 J);

Tämä rajaa käytännössä ainoaksi kaliiperiksi .22 WMR:n eivätkä kaikki kyseisen kaliperin patruunatkaan täytä asetuksen vaatimuksia. Myös aseella, josta patruuan ammutaan on vaikutusta luodin lähtönopeuteen ja siten osumaenergiaan. Joskus puhutaan "asetuksen 1.-ryhmän" eläimistä joilla viitataan tähän eläinjoukkoon. Ilmaisua tuskin kannattaa liian laajalle viljellä.

Kaliiperin .22 LR aseella saa kuitenkin metsästää runsasta joukkoa kotimaisia riistaeläimiä. Yleisintä tämän kaliiperin ririistaa lienevätkin mm. sepelkyyhky, eri puolisukeltajasorsat sekä peltokanalinnut. Kaliiperi .22 LR on myös suosittu lopetusase. Vähimmäisenergiavaatimus 100 joulea piipunsuulta mitattuna mahdollistaa myös äänenvaimentimen sekä aliäänipatruunoiden käytön metsästyksessä. Tässäkin kohtaa on kuitenkin syytä varmistua siitä, että patruunat varmasti täyttävät asetuksen vaatimukset.

Canadian Rangers: Mitäs miehiä te oikein olette?

Uskallan väittää, että jokainen aktiivinen metsästäjä Suomessa on nähnyt Tikka T3-kiväärin muodossa tai toisessa. Jos ei ihan omin silmin, niin kuvan välityksellä ainakin. Nyt tämä legendaarinen hirvensurma on valittu Kanadan Canadian Rangers-joukkojen uudeksi aseeksi korvaamaan vanhat Lee-Enfield kiväärit. Meistä kaikista on varmasti hienoa se, että suomalainen asesepäntaito on arvossaan ulkomailla ja että vienti vetää. Jotain asemallista kertonee se, että millaisille miehille (ja naisille) sitä viedään. Herääkin kysymys; "Mitäs miehiä te olette?"

Canadian Rangers

Ketkä? Missä? Täh? Häh?

Canadian Rangers on osa Kanadan asevoimia ja sen päätehtävänä pidetään usein olla "armeijan silmät ja korvat" maan syrjaisimmissä kolkissa. Kun kyse on Kanadan kaltaisesta maasta tämä ei tarkoita lähikaupan takaa löytyvää puskaa kasvavaa metsikköä. Partioalueena on jäätiköitä, vuorta ja erämaita. Jotain alueista kertoo varmasti myös se, että partiokalustona on paitsi moottorikelkkoja ja mönkijöitä, myös kuormahevosia ja koiravaljakoita löytyy. Suurin osa Rangerseista on etniseltä taustaltaan Amerikan alkuperäisväestöä, mikä on saanut aikaan myytin siitä, että porukkaan kelpuutettaisiin vain henkilöstöä em. ryhmästä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, syynä alkuperäiskansojen vahvempaan edustukseen ovat pääasiassa alueelliset syyt, suurin osa syrjäisillä seuduilla elävistä kuuluu alkuperäiskansoihin. Ikää vaaditaan kahdeksantoista vuotta, mutta joukoilla on nuorisojärjestö Junior Canadian Rangers, joissa ikävaatimuksena on 16-18 vuotta.

Toimintaympäristö on välillä aika karu 

Mutta useampia lukijoita varmasti kiinnostavat enemmän aseet, jotka tähän asiaan ja blogikirjoitukseen liittyvät. Uusi Tikka korvaa vanhan Lee-Enfieldin.




Lee-Enfield No 4

Lee-Enfield on Brittiläistä alkuperää oleva pulttilukkoinen kivääri. Se palveli Brittiläisen Imperiumin ja Commonwealthin asevoimien pääasiallisena kiväärinä aina käyttöönottovuodestaan 1895 vuoteen 1957. Ase on testattu useissa sodissa, mukaanlukien molemmat maailmansodat. Brittiläinen Imperiumi ulottui tuona ajanjaksona myös kaikille mantereille, niin Kanadan jäätiköille kuin Australian aavikoillekin.

Lee-Enfield on saanut nimensä kehittäjänsä James Paris Lee:n ja suunnittelupaikkansa Royal Small Arms Factory:n sijaintipaikan Enfield:in mukaan. Aseet on pesitetty .303 British-kaliiperin patruunoille,  joita aseen makasiini vetää sisäänsä kymmen kappaletta.

Aseen hyvä toimivuus arktisissa olosuhteissa on ollut yksi sen tärkeimmistä valteista ja osasyynä sen pysymiseen Canadian Rangersien käytöstä joukkojen perustamisesta vuonna 1947 lähtien.


NCRR (New Canadian Ranger Rifle)

Asee alustana toimii Sako T3 CTR (Compact Tactical Rifle) ja Kanadassa toimittajana Stoeger Canada, jonka sijaintina Whitby Ontariossa. Colt Canada valmistaa aseen piipun, lukon ja rungon lisenssillä. Sarjatuotanto on tarkoitus aloittaa vuoden 2016 jälkipuoliskolla. Aseesta on jo toimitettu koe-erä Kanadaan.

Kivääriin tehdään alkueperäismalliin nähden joitakin muutoksia, kuten suurempi latausvipu, hanskojen kanssa käytettäväksi paremmin soveltuva liipasinkaari, suojatut rautatähtäimet, laminoitu tukki erikoiskuviolla sekä kaksivaiheinen liipasin ja kolmiasentoinen varmistin.

Ensiaseet osa 2: Pienoiskivääri - Mikä se on?

Pienoiskivääri, piekkari, kakskakkonen, oravapyssy. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Siitä ei kuitenkaan päästäne yli, että pienoiskivääri on vankkumaton osa maamme metsästyskulttuuria. Pienoiskivääriä ympäröi myös vankka myyttisyyden varjo. Kaikki lienevät kuulleen tarinoita äärimmäisen tarkoista aseista, niistä ensimmäisista tappamaan tarkoitetuista laukauksista eräpolun ensiaskeleilta nuoruudesta ja uroiteoista joita pienoiskiväärillä on suoritettu. Usein erämajojen saunoilla käydään keskustelua siitä, että tappaako pienoiskivääri jotakin kuten karhuja tai hirviä. Pienoiskivääri on usein myös se ase, jolla opitaan ampumaan.

Mikä on pienoiskivääri?

Tämä on seikka, joka valitettavan usein on unohtunut. Monesti termit yms, menevät sekaisin kun puhutaan pienoiskivääreistä. On puolipitkää, magnumia yms termistöä, joka on omiaan sotkemaan keskustelut. Myös laillisuuskysymykset pienoiskiväärin kohdalla ovat mutkikkaat. Pienoiskiväärin määritelmä Suomessa on se miten asiasta säädetään ampuma-aselaissa. Ampuma-aselain 6 § määrittää asiaa näin:




"3) pienoiskiväärillä kivääriä, jossa käytetään reunasytytteistä .22 kaliiperista patruunaa;"


"2) kiväärillä kahdella kädellä olkapäätä vasten tuettavaksi valmistettua rihlapiippuista ampuma-asetta, jonka kokonaispituus on vähintään 840 millimetriä ja piipun tai putken pituus vähintään 400 millimetriä sekä jossa käytetään keski- tai reunasytytteistä patruunaa;"

Tästä voimme siis saamme vaatimukset pienoiskiväärille:


- Pituus yli 840 mm ja piippu 400 mm

- Reunasytytteinen patruuna

- Kaliiperi .22


Tämähän on hyvin yksinkertaista, miksi kukaan sekoittaa näitä asioita?


Vastaus: Patruuna.



Patruuna


Kaikki eivät tunne eroja, joita pienoiskiväärin patruunoihin liittyy. Aloitetaan reunasytytteisen ja keskisytytteisen patruunan erosta.

Vasemmalla Boxer-tyypin nalli, keskellä Berdan-nalli ja oikella reunasytytteinen

Yllä oleva kuva havainnollistaa sen, mihin nallimassa on patruunassa sijoitettu. Boxer- ja Berdan-nalleja käytetään keskisytytteisissä patruunoissa. Nimensä nämä ovat saaneet siitä, että nalli sijoitetaan keskelle hylsyn pohjaa. Reunasytytteisessä patruunoissa nallimassa kiertää hylsyn pohjan reunaa laipan sisällä. Tämän syvemmälle hylsyn ja nallien rakenteeseen en ajatellut mennä tässä postauksessa. Alla vielä havainnollistava kuva siitä, miltä hylsyt näyttävät.

Vasemmalla raunasytytteinen, huomaa nallipiikin jälki

Sitten se suuri kysymys, patruunan koko. Tämä on se yleisin sekaannuksen aiheuttava tekijä pienoiskivääreihin liittyen.

Vasemmalta oikealle: .22 Short - .22 Long - .22 Long Rifle - .17 HM2 - .17 HMR - .22 WMR

Yllä olevassa kuvassa on neljä pienoiskiväärin patruunaa. Mitkä?

Kyllä .17 HM2 ja .17 HMR eivät ole pienoiskiväärin patruunoita, vaikka ovatkin raunasytytteisiä. Syynä se, että kaliperi on muu kuin .22.

Itseäni ärsyttää huomattavasti myös se, että patruunoista käytetään virheellisiä nimiä. Etenkin termi "puolipitkä" on ärsyttävä, koska joillekin se on .22 Long ja joillekin .22LR. Käytetään niitä kokonimiä kuten .22 Short tai .22WMR

Ensiaseet osa 1

(Lähde: Wikipedia Commons)

Kun seuraan useita eri keskustelupalstoja internetissä ja sosiaalisessa mediassa törmään usein kysymykseen: "Olen hankkimassa ensimmäistä asettani/haulikkoani/kivääriäni/pienoiskivääriäni minkä ostan?" Yleensä näihin kysymyksiin tulee kolmenlaisia vastauksia:

- 1. vastausluokka pitää sisällään vitsit ja toteamukset, yleensä tämän luokan vastaukset ovat tyyliä: osta ase x, koska minulla on sellainen ja se on hyvä. Tai: osta sellainen jolla osuu.

- 2. vastausluokka pitää sisällään viestit, jotka haukkuvat tiettyjä aseita. Tyypillisiä ovat vastukset kuten: "Älä osta balalaikkaa kun ne on paskoja ja halpoja ja venäjältä ja täyttä sontaa.." Tai että: "Älä osta berettaa kun tosi mies (huom: tarkoituksella tässä erikseen) ampuu baikalilla ja beretat on juppihippien pyssyjä ja munanjatkeita"

- 3. vastausluokka on kaikista harvinaisin, se pitää sisällään laadukkaita vastauksia ja ne ovat informatiivisia. Usein niissä on pohdintaa ja useita näkökulmia. Itse pyrin vastaamaan niin, että kuuluisin tähän luokkaan.

Sama koskee valitettavan usein myös tuttuja erämiehiä, valitettavan harvalla on hyvää tietoa aseista sekä kykyä punnita eri vaihtoehtoja siten, että ottaa huomioon vielä sen henkilön tarpeet jolle ase on tulossa.

Jotkut suosittelevat kysymään myös asekauppiaalta. Tähän on todettava, että kauppiaat yleensä tietävät mitä myyvät. On tosin hyvä muistaa, että kauppias haluaa myydä sitä mitä hänellä on valikoimissaan. Jos parasta vaihtoehtoa valmistavan  tehtaan edustusta ei ole tai oikeaa mallia ei hyllyssä majaile lienee suuri kiusaus kaupata tilalle jotain muuta.

Kun pohtii minkä tahansa aseen hankintaa on syytä huomioida muutamia näkökohtia. Listaan tähän alle muutamia:

1. kysymys: Mitä metsästät aseella?

Ehkä tärkein kysymys, koska se määrittää paljolti sitä millainen ase on tarpeen. Jos vastaus on hirvi, kysymykseen ei tule haulikko, koska laki kieltää haulikon käytön hirven metsästyksessä. Toisaalta jos vastaus on vaikkapa sinisorsa ei raskas, Afrikkalaiselle suurriistalle soveltuva tuplaluodikko ole kätevin.

2. Kysymys: Paljonko haluat aseeseen sijoittaa?

Tämä määrittelee paljon sitä, että mitä vaihtoehtoja on valittavina. Kannattaa myös miettiä, että paljonko on valmis sijoittamaan aseeseen pidemällä aikavälillä. Jos budjetti on hankintahetkellä tiukka, mutta esimerkiksi vuoden päästä tilanne on mahdollisesti toinen voi harkita sitä, että hankkisi aseen josta saa rakentelemalla enemmän irti. Esimerkiksi jos haluaa hirvi- ja karhukiväärin, ja saatavilla on laadukas käytetty ja huokea .375 H&H, jonka potku on omaan makuun turhan kova sekä .308 win uutena mutta huonommalla voi ottaa pohdintaan sen, että kärsiikö yhden kauden kovaa potkivasta aseesta ja seuraavana kautena piipunnokassa komeilee suujarru tai äänenvaimennin.

3. Kysymys: Työkalu vai harrastusväline?

Kysymys on sikäli huonosti aseteltu, että Suomessa yksityishenkilö erittäin harvoin hankkii aseen työtä varten. Ainoat työtehtävät lienevät erittäin harvat vatiointitehtävät, työskentely teurastamossa tai poronhoitajana. Hankimme siis aseemme harrastaaksemme sillä jotakin. Itse pyrin erottelemaan harrastusaseeen ja työkalumaisen aseen sillä, että liittyykö aseeseen itseensä huomiota harrastuskohteena. Jos on tarkoitus hankkia pienoiskivääri loukkupolulle lopetusaseeksi on vaatimusluettelo varmasti huomattavasti lyhyempi kuin se, jonka asettaa kilpa-aseelle. Jos aikoo harrastaa aseella jotakin ampumaurheilulajia on syytä ottaa lajin säännöstö huomioon.


Kun tietää vastaukset näihin kysymyksiin on aseen valinta huomattavasti helpompaa.